Kasvien kanssa

Kirjoitan tätä tekstiä kevätpäiväntasauksen piirissä, kevätauringon lävistävän katseen alla. Hetkiseksi luonto tuntuu kuin pysähtyvän pimeyden ja valon tasapainon hetkellä, juuri ennen kuin kevään kiihko saa kaiken kasvamaan kohti aurinkoa lähes käsittämättömällä nopeudella.

Tunnen kehossani sukulinjan joka on elänyt vuosisatoja liikkuvan rajan molemmin puolin. Tunnen vuosisataisen kokemuksen herättämässä, varoittamassa ja pyrkimässä suojelemaan elämää parhaansa mukaan. Olen kiitollinen tästä suojasta, mutta samalla kehon jatkuva aktivoituminen kohti taistelua tai pakenemista on kuluttavaa ja uuvuttavaa.

Tasapainotan näitä viestejä tuomalla huomiotani nykyhetkeen: juuri nyt olen turvassa, juuri nyt ei ole mitään hätää. Pitelen itseäni, vasen kämmen oikeaan kainaloon ja oikea kämmen vasemman olkavarren ympärille. Katselen auringonpaistetta ja vien huomioni vihreyteen jota näen kuusen oksissa ja sammalessa, laajennan katsettani ja hengitän syvään. Viestin keholleni: olen turvassa.

Tällaisina maailmanaikoina on ensisijaisen tärkeää ravita itseä ja antaa tilaa kaikelle sille mitä itsessä ja omassa kehossa on liikkeellä. Hiljentyminen, meditaatio tai metsäkävely ilman sen kummempia tavoitteita ovat hyvä tapa antaa maailman tuulien laskeutua ja erilaisten tunteiden tulla kuulluksi ja nähdyksi. Itselleni erityisen rakas tapa on itsehieronta, hellän ja läsnäolevan kosketuksen tarjoaminen itselle.

Jokapäiväinen tapani olla oman lantionmaljan ja rintojeni kanssa, huomiota antaen ja kehon viestejä kuunnellen on suuri tuki ja turva kun ulkoinen maailma tuntuu turvattomalta ja epävakaalta. Oma keho on koko ajan tässä, ja tietoisella kosketuksella voin tuoda kehon kokemukseen lisää pehmeyttä, rentoutta ja lempeyttä.

Vuosia kosketin itseäni alitajuisena aikomuksena muuttaa jotain: kädet etsivät vikoja joita korjata, arpia ja menetyksiä joita surra, lihasjumeja joita avata. Näiden itsehoitopyrkimysten lisäksi toistin monille naisille niin tuttuja itsekosketuksen muotoja kuten karvojen nyppimistä ja muita kivuliaita kauneudenhoitoon liittyviä tapoja. Kosketukseni oli usein vaativaa tai ankaraa.

Toisilta saamani lempeän ja hyväksyvän kosketuksen ja kehohoitojen myötä käsitykseni hoitamisesta, parantamisesta ja parantumisesta on muuttunut. Nykyisin ajattelen ettei kyse ole virheiden korjaamisesta, vaan hyväksyvän läsnäolon tarjoamisesta ja tilan antamisesta sille mitä on, nähdyksi tulemisen kokemuksista.

Olen saanut oppia kehohoitoja joita voi myös soveltaa itsehoitoon ja itsehierontaan. Aloitettuani pari vuotta sitten säännöllisen itseni hoitamisen itsehieronnalla olen saanut huomata miten myös tiedostamattomat tavat joilla kosketan itseäni ovat muuttuneet lempeämmiksi, pehmeämmiksi ja hyväksyviksi — jos kosketukseni omaa kehoani kohtaan oli ennen usein ankaraa ja vaativaa, nykyisin käteni tukevat ja rauhoittavat, pitelevät ja silittävät.

Ajattelen tällaisen lempeän ja hyväksyvän itsekosketuksen olevan kehollista itsemyötätuntoa, ja itsehieronnan kehollisen itsemyötätunnon harjoittelua ja harjoittamista. Samalla tavalla kuin mielen tasolla tehtävä itsemyötätuntoharjoitus tukee itseä vaikeina hetkinä, on lämmin ja lempeä käytännön suhde omaan kehoon suuri apu silloin kun elämä ja maailma tuntuvat haastavilta.